Ajattelin aloittaa puheeni toteamalla, että maailma on täysin erilainen kuin sata vuotta sitten. Sain kuitenkin silmäiltäväkseni tänään julkistettavan historiateoksen, jossa osuuskunnan syntymisen perusteena todettiin: "Viljelijäväestön keskuudessa oli jo pidemmän aikaa katsottu pahalla sitä, että erilaiset välikädet ja yksityiset kauppiaat ottivat osansa talonpoikien työn tuloksesta".

Niinpä parikymmentä karjanomistajaa perusti Lounais-Suomen osuusteurastamon Turussa vuonna 1913. Tämä nähtiin keinona saada parempaa hintaa karjasta ja ottaa markkinavoimaa yksityisiltä välittäjiltä omiin käsiin.

Ei maailma kaikilta osin tänään niin erilainen ole. Samaa keskustelua markkinoista käydään kaikkialla Euroopassa, kaupan asemaa elintarvikeketjussa pidetään liian vahvana ja yksinäinen tuottaja on ketjussa heikoilla. Se, että tätä keskustelua käydään myös tänään, ei tarkoita että osuustoiminta olisi epäonnistunut tehtävässään. Se merkitsee, että osuustoimintaa ja yhteistyötä tarvitaan tänään vähintään yhtä paljon kuin 100 vuotta sitten.

Vaikka kaikki muu onkin ympärillä muuttunut, markkinoiden logiikka toimii kuten ennenkin. Jokainen osapuoli pyrkii ostamaan mahdollisimman halvalla ja myymään mahdollisimman kalliilla. Näin pitää ollakin, markkinatalous on sadan vuoden aikana osoittanut tehokkuutensa ja ylivoimansa. Kaikkien etu on myös, että ketjun osapuolet ovat tasavahvoja ja kaikille jää kohtuullinen ja oikeudenmukainen osuus ketjun tuottamasta tuloksesta.

Vaikka viimeinen vastuu markkinoiden oikeudenmukaisesta toiminnasta on lainsäätäjällä, on toimijoiden osattava mukautua muiden osapuolten liikkeisiin ja kyettävä vastaamaan haasteisiin. Lainsäätäjä ei pelasta yksittäisiä toimijoita vaan turvaa markkinan toiminnan.

Osuustoiminta on siis edelleen yhtä ajankohtainen ja tarpeellinen kuin nyt juhlittavaa osuuskuntaa perustettaessa. Osuustoiminta on myös osoittanut mukautumiskykynsä, kun toimintaympäristö on muuttunut. Erityisesti on syytä onnitella historian aikana LSO:n toimintaan vaikuttaneiden päättäjien kykyä nähdä riittävän pitkälle tulevaisuuteen ja tehdä - usein kipeitäkin - tulevan toiminnan turvaavia päätöksiä. Kaikki eivät markkinoiden myllerryksessä ole selvinneet.

Entinen maakunnallinen osuusteurastamo on tänä päivänä Euroopan viidenneksi suurin liha-alan yritys, jossa määräysvaltaa käyttävät tuottajat. Kasvamalla markkinoiden mukana kilpailussa on menestytty. On oikeastaan ihme, että 1980- ja 1990-lukujen kovien päätösten ja taloudellisten vaikeuksien jälkeen LSO ja nykyinen HKScan on Itämeren alueella vaikuttava suuri lihatalo.

Ruuan, erityisesti lihan, kysyntä ei kuitenkaan Euroopassa enää juurikaan kasva. Kasvavia markkinoita pitää hakea isommalla nuotalla. Myös tuontikilpailuun vastaaminen edellyttää meiltä aktiivisuutta ja osaamista vientimarkkinoilla. Maa- ja metsätalousministeriö ja koko valtionhallinto on suomalaisten yritysten tukena niiden kansainvälistymisessä ja kaupan esteiden poistamisessa. Tästä on esimerkkinä yhteiset ponnistelumme Kiinan suuntaan. Niin laajat markkinat herättävät kuitenkin kysymyksen suomalaisten yritysten rajallisista resursseista ja toisaalta yhteistyön eduista. Toivoisinkin tästä ennakkoluulotonta keskustelua niin elintarvikealalla kuin myös teollisuudenalojen välisten rajojen ylitse.

Suomen liittyminen Euroopan Unioniin vuonna 1995 on suomalaiselle talonpojalle ja elintarviketeollisuudelle eräänlainen ajanlaskun alku. Muutokset olivat merkittäviä, mutta LSO:ssa ja HK Ruokatalossa ei jääty ns. tuleen makaamaan. Suureen muutokseen liittyy aina mahdollisuus ja rohkeat päättäjät näkevät uhat haasteena. Näihin mahdollisuuksiin on tartuttu ja haasteeseen vastattu suomalaisessa lihateollisuudessa. Tästä on päättäjiä ja omistajia syytä tänään onnitella.

Suomessa pelättiin markkinoiden avautumisen merkitsevän kotimaisen maataloustuotannon näivettymistä ja elintarviketeollisuuden siirtymistä muualle. Tässä talossa nähtiin, että ovet aukeavat molempiin suuntiin ja kansainvälistyttiin sekä kasvettiin uusille markkinoille. Välttämättömyydestä tehtiin hyve.

Nähdään, että vuosien varrella osuuskunta on käynyt läpi useita muodonmuutoksia voidakseen toimia muuttuvassa toimintaympäristössä. Kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden rakenne on muuttunut, tuottajien määrä on vähentynyt ja tuotanto tehostunut, teollisuus on keskittynyt ja kauppa on vahvistunut ja kansainvälistynyt. Vastatakseen tähän osuuskunta ja sen yritykset ovat muuttuneet ja kasvaneet, orgaanisesti, yritysostoin ja fuusioin.

On muistettava - ei olisi yritystä ilman ihmisiä. Ei olisi menestyvää yritystä ilman aktiivisia, innostuneita ja visionäärisiä ihmisiä. Osuuskunnassa ihmisten rooli korostuu, sillä jäsenet ovat osuuskunnan tärkein voimavara. LSO Osuuskunnan ja HKScanin historia näyttää, että aktiivisuutta, innostusta ja kaukonäköisyyttä oman yrityksen eteenpäin viemiseksi on riittänyt.

Hyvät kuulijat,

Kotimaisen tuotannon turvaamiseen pyrimme myös maatalouspolitiikan keinoin. Hallitus on tietoinen maatalouden ja lihantuotannon tilanteesta ja poliittisella kentällä tilannetta pyritään parantamaan.

Euroopan Unionissa neuvotellaan yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta, 27 jäsenmaan tarpeiden ja erityisolojen huomioon ottaminen on monimutkainen ja vaikea prosessi, mutta komission alkuperäiseen esitykseen nähden myönteistä kehitystä on saavutettu. Jo nyt nähdään, että pienen maan edustajien tuottajista poliitikkoihin pitää viedä Eurooppaan yhteistä viestiä. Näin voidaan saavuttaa tuloksia.

Hallitus on sitoutunut etsimään neuvotteluissa yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta Suomen maataloudelle toimivia ratkaisuja: tuotantosidonnaiset tuet, epäsuotuisten alueiden tuen ja ympäristötuen kehittäminen ovat Suomella tärkeitä, ja niihin panostetaan neuvotteluissa.

Euroopan talouskriisi näkyy EU:n rahoituksesta päätettäessä. Ymmärrettävästi jäsenmaat, varsinkin nettomaksajat ovat kovin haluttomia kasvattamaan yhteistä budjettia samaan aikaan kun kansallisiin budjetteihin liittyy leikkauspaineita. Suomikin kannattaa tiukkaa budjettikuria, mutta edellyttää maaseuturahoituksen säilyttämistä.

Kun EU:n rahoituskehys, yhteisen maatalouspolitiikan sisältö ja rahoitus on päätetty, on edessä vielä toinen neuvottelukierros komission kanssa. Kansalliset tukemme, niin Etelä-Suomen 141-tuki kuin pohjoisen alueen 142-tuki, on sovitettava yhteen uudistettuun maatalouspolitiikkaan

Etelä-Suomen 141-tuen toimeenpanosta valmistui viime vuonna MTT Taloustutkimuksen arviointiraportti, joka toimitettiin komissiolle. On selvää, että Suomella on selkeät perusteet hakea jatkoa 141-tuille myös jatkossa. Yhteisen maatalouspolitiikan tuista ja kansallista tuista on saatava toimiva, tuotannon kehittämistä tukeva kokonaisuus.

Hallituksen iltakoulussa kävimme kaikkien ministerien kanssa tällä viikolla läpi maatalouden tilannetta. Voin vakuuttaa, että koko hallitus haluaa olla mukana luomassa elintarvikesektorista kasvualaa. Jatkamme yhdessä jatkaa kansallisia toimia elintarvikemarkkinoiden toimivuuden sekä ja maatalouden kannattavuuden parantamiseksi.

Hallitusohjelmassa korostetaan erityisesti alussa mainitsemaani markkinoiden toimivuutta. Kaikkien ketjun toimijoiden on saatava oikeudenmukainen osuus ketjun tuottamasta taloudellisesta tuloksesta. Eduskunnalle annettiin joulun alla kilpailulain muutosesitys, jolla osaltaan pyritään varmistamaan kilpailun toimiminen elintarvikemarkkinoilla.

Hyvä Osuustoimintaväki, hyvän ruoan ystävät,

Kiitos tästä mahdollisuudesta tulla avaamaan LSO:n ja HKScanin 100 vuotisen historian juhlavuosi ja osallistua historiateoksen julkistamiseen.

Tänään on aika juhlia LSO Osuuskunnan ja HKScanin menestyksekästä historiaa. Samalla juhlimme kotimaista ruokaa jonka tekijöitä te olette. Kotimainen ruoka sekä suomalainen ruokakulttuuri on tänä päivänä erittäin korkealle arvostettua. Tästä suuri kiitos Teille ja onnea ja menestystä seuraavalle vuosisadalle.

Tiedote julkaistu 14.1.2013